What if I just focused on listening?

Kehityskeskustelut. Pitääkö vaiko eikö? Jos pitää, niin millä tavalla? Mistä sitä nyt sitten puhutaan, kun Pekkaa ei kuitenkaan kiinnosta ja sanoo odottavansa ainoastaan eläkkeelle pääsyä? Ja tavoitteitakin pitäisi asettaa…

Työntekijää ei innosta, esimiestä ahdistaa ja hr-puolikin haluaa, että papereissa on merkintä: tehty on. Kuka tällaisesta hyötyy?

Kuitenkin ollaan samaa mieltä, että mahdollisuus työntekijälle tulla kuulluksi olisi kuitenkin tärkeää ja merkityksellistä. Voisiko tuttua konseptia maustaa uusilla eväillä?

Opiskellessani lyhytterapeutiksi, ilmiselvä matematiikkaan pohjautuva oivallus tai päivänselvyys, kuinka vain, havahdutti minut. Terapiatunti kestää keskimäärin 45-50 minuuttia. Viikossa on 168 tuntia eli 10 080 minuuttia. Terapian osuus tuosta ajasta on 0,5%:in luokkaa. Ei se muutos siellä terapiassa tapahdu, vaan siinä 99,5 %:ssa kun elät elämääsi.

Mitenkäs sitten kehityskeskustelu? Pidetään kerran vuodessa. Nahdollisesti ja toivon mukaan, asetettuja tavoitteita seurataan vuoden aikana joitain kertoja. Ajallisesti puhuttaneen yhden henkilön kohdalla vajaasta kymmenestä tunnista, positiivisestikin arvioiden. Tapahtuuko muutos kehityskeskustelu(je)n aikana?

Olisiko hyvä idea antaa mahdollisuus toisen puhua ja tulla kuulluksi? Pysähtyä rauhassa, laittaa kännykät pois. Sanoa itselleen että, juuri nyt ei tarvitse heti ratkaista asioita. Luottaa siihen, että kuulluksi tullut työntekijä aikaansaa itse haluttua muutosta. Ehkäpä mietit: ”Entäpä jos se ei puhukaan mitään tai valitsee jonkin aiheen, joka ei ollut sinulla ykkösenä mielessä?” Niinpä. Eikö tavoite ollutkin, että työntekijä tulee kuulluksi?

Mikko Elomaa

Mikko Elomaa

Mikko Elomaa on toinen Tuletko kuulluksi -Tiimin perustajista, valmentavan johtamisen puolestapuhuja ja innostava työyhteisöjen kehittäjä.